Juoksun kulkemisesta ja omasta anemiakokemuksesta

Viime aikoina on kulkenut kahdesta syystä ihan mukavasti.

1. Ei vaivoja

Vaikka olen tehnyt pitkiä rauhallisia lenkkejä, kumpikaan lonkka ei uskomatonta kyllä ole vaivannut ollenkaan! Olen yrittänyt panostaa juoksutekniikkaan ja vahvistaa syviä vatsalihaksia lankuttamalla. Tuntuu, että lankutustulokseni eivät ole juuri parantuneet ajallisesti, mutta ilmeisesti kyynärvarsien ja varpaiden varassa vapiseminen ei kuitenkaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa.

 Parin viikon takainen kylkilihasoire oli yksittäinen, suuressa mittakaavassa pieni takapakki. 

2. Parantuneet rauta-arvot

Kävin mittauttamassa hemoglobiinin muutama viikko sitten. Keväällähän yleensä hyvä hemoglobiinini oli romahtanut lukemaan 115, ja sen kyllä tunsi. Toukokuisen Tahko runin kympillä tuntui, että en jaksa ylipäänsä juosta kymmentä kilometriä: yhdestä kilometristä eteenpäin olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Nyt hemoglobiini oli sentään 141. Se on ollut aikaisemmin korkeampikin, ja koska hemoglobiinin laskiessa rautavarastot ovat tyhjentyneet täysin, jatkan rautakuuria vielä nyt kesken olevan pakkauksen loppuun asti.

En keksi yksittäistä syytä hemoglobiinini tipahtamiselle. Olin aina naureskellut varoituksille, joiden mukaan anemian riskiä lisäävät mm. runsas vilja- ja maitotuotteiden käyttö, kasvispainotteinen ruokavalio, naissukupuoli ja hoikka ruumiinrakenne, sillä itse täytän kaikki nämä kriteerit ja hemoglobiinini oli pitkään jopa erittäin hyvä. Ennen viime kevättä se oli mittautettu viimeksi vuoden 2013 kesällä verenluovutuksen yhteydessä. Verenluovutuksissa käyminen säännöllisesti olisi saattanut paljastaa alentuneen hemogloniinin jo aikaisemmin, mutta kesän 2013 verenluovutus jäi osaltani valitettavasti ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Itsestäni riippumattomista syistä en kelvannut silloin, en kelpaa nyt enkä tule koskaan kelpaamaan verenluovuttajaksi.

Yhden mahdollisen hemoglobiinin laskuun mahdollisesti myötävaikuttaneen syyn keksin: lisääntynyt kahvin ja teen käyttö syksystä 2014 alkaen. Kuten viime postauksessa kirjoitin ja kuten yleisesti tiedetään, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä. Nyt olenkin rajoittanut näiden käytöön yhteen mukilliseen päivässä, viikonloppuisin kahteen.

Eipä sitä oikein muuta voi tehdä. Paitsi seurata tilannetta ja nauttia nyt ja toivottavasti jatkossakin hyvästä tunteesta juostessa.

Tämän aamun aamupalaa. Puuroa, avokadoa ja mukillinen keitettyä vettä. Yleensä puuroannos on suurempi, mutta olin tänä aamuna yksin kotona ja tein liedellä keitetyn puuron sijasta mikroversion laittamalla kulhoon summamutikassa hiutaleita ja nestettä. Lisäksi koska eilisilta sisälsi hyvän seuran lisäksi sipsejä, patonkia ja kuohuviiniä, en herännyt tänään kovin nälkäisenä.

Aneemista asiaa: raudanpuutosanemia + rauta ravinnossa ja ravintolisänä

Anemia tarkoittaa viitearvoja alhaisempaa hemoglobiinia. Raudan puutos yleensä aiheuttaa alhaisen hemoglobiinin ja siten anemian, mutta kaikki anemiat eivät johdu raudan puutteesta. Pelkkä hemoglobiinin mittaus ei siten riitä kertomaan raudan puutteesta, vaan siihen tarvitaan varastoraudan (ferritiini) mittaus. Anemia ei ole lopullinen diagnoosi, vaan oire, jonka syy tulee selvittää. Lisärautaa ei tulisi alkaa popsia purkista ilman verikokeita eikä myöskään miettimättä ollenkaan, mistä mahdollinen todettu alhainen hemoglobiini voi johtua.

Tässä tekstissä keskityn anemioista nimenomaan raudanpuutosanemiaan. Omaa erikoisosaamistani on enemmänkin se, mitä rautavalmisteen käytössä tulee ottaa huomioon, mutta haluan tuoda esiin myös raudanpuutosanemian taustan ja syiden selvittelyn tärkeyden, sillä lisärautaa tulisi käytännössä käyttää vain terveydenhuollon ammattilaisen (lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja) suosituksesta eli käytännössä verikokeiden tulosten perusteella. Raudan popsiminen ilman tietoa omista veriarvoista ei ole tarkoituksenmukaista ja voi olla pitemmän päälle jopa haitallista. Jos esittäisin tässä tekstissä seikkaperäisesti pelkästään sen, miten rautaa otetaan, muodostuisi helposti kuva, että rautaa voi ja suorastaan pitää ahtaa kitaan ravintolisänä mielin määrin.

Raudanpuutosanemian mahdollisia syitä 

• Raudan menetys verenvuodon vuoksi (runsaat kuukautiset, verenvuoto mahassa tai suolistossa, peräpukamat). Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden (mm. ibuprofeeni, ketoprofeeni, asetyylisalisyylihappo) runsas käyttö saattaa aiheuttaa verenvuotoa maha-suolikanavassa. Lääkäri tekee arvion tähystyksen ym. jatkotoimenpiteiden tarpeellisuudesta.
• Yksipuolinen ravinto. Kasvisruokavaliota noudattavan tulee kiinnittää huomiota, että ruokavaliossa on riittävästi rautaa sisältäviä tuotteita. Kahvi, tee, maito ja viljat puolestaan heikentävät raudan imeytymistä. Jos rauta-arvojen kanssa ei ole ongelmia, ei kuitenkaan kannata alkaa suotta rajoittamaan näiden tuotteiden, saati sitten kasvisten, käyttöä.
• Heikentynyt raudan imeytyminen esimerkiksi keliakan ja muiden suolistosairauksien vuoksi.
• Raskaus. Raskaudessa veren tilavuus kasvaa enemmän kuin punasolujen määrä aiheuttaen veren laimenemisen. Kun elimistö alkaa tuottaa lisää punasoluja, tarvitaan usein lisää myös rautaa, joskin veriarvot korjaantuvat yleensä itsestäänkin synnytyksen jälkeen. Neuvolassa tehdään arvio lisäraudan tarpeesta.

Raudanpuutosanemia voi oireilla ainakin seuraavasti (tai sitten olla oireilematta):

• väsymys
• hengästyminen pienessäkin rasituksessa
• kalpeus
• kohonnut syke
• haavaumat suupielissä
• korvien humina
• levottomat jalat -tyyppinen oire, jalkojen kihelmöinti

Edellä lueteltujen oireiden kokeminen voi kieliä anemiasta – tai sitten ei. Oireet voivat selittyä muillakin tekijöillä, kun taas erityisesti hitaasti kehittynyt ja lievä raudanpuutosanemia voi olla täysin oireetonkin.

Jos raudanpuutosanemian todetaan aiheutuneen yksipuolisesta ruokavaliosta, on ensisijaista alkaa syödä terveellisesti, monipuolisesti ja riittävästi. Ravitsemussuosituksista voi katsoa vinkkiä ruokavalion koostamiseen. Lisäksi Finelin nettisivuilta voi halutessaan vilkaista listausta eniten rautaa sisältävistä raaka-aineista ja elintarvikkeista. Ei kuitenkaan kannata antaa listaukselle liikaa painoarvoa. Jos ruokavalio on ollut pidemmän aikaa yksipuolinen, muistakin kivennäis- ja hivenaineista kuin raudasta sekä vitamiineista on hyvin todennäköisesti vajetta. Silloin on paras keskittyä koostamaan monipuolinen, kokonaisvaltaisesti terveellinen ruokavalio.

Millaisia rautavalmisteita on?

Osa rautavalmisteista on itsehoitolääkkeitä, osa ravintolisiä. Karkeasti ottaen lääkkeiksi on rekisteröity runsaasti rautaa sisältävät valmisteet, kun taas lääkkeettömissä ravintolisissä on vähemmän rautaa. Tällaisia lääkkeettömiä rautalisiä voi periaatteessa käyttää myös ilman terveydenhuollon ammattilaisen ohjetta, jos haluaa täydentää ravintoaan pienellä määrällä lisärautaa. Yleisesti ottaen suositellaan kuitenkin aina verikokeita.

• Nieltävä kaksiarvoista rautaa sisältävä tabletti/kapseli on yleensä hyvä ja toimiva vaihtoehto. Osa ihmisistä saa kuitenkin kaksiarvoisista rautatableteista haittavaikutuksena erilaisia vatsaoireita: ummetusta, joskus myös ripulia, närästystä, pahoinvointia, jopa oksentelua, tummia ulosteita. Rautalääkityksen aiheuttama ulosteen tummuus on tosin tavallista ja vaaratonta.
• Kolmiarvoinen rauta. Vaihtoehto herkkävatsaiselle. Saatavilla tabletteina ja suun kautta otettevina tippoina. Tipat sopivat erityisesti pienille lapsille. (Huom. lapsille tulee antaa lisärautaa vain ja ainoastaan lääkärin ohjeesta! Rautaa sisältävien monivitamiinien antaminen lapselle on sen sijaan ok ilman lääkärin ohjetta).
• Toiset sanovat hyötyneensä rautaa sisältävistä "rautamehuista". Näissä rautamehuissa on vähemmän rautaa kuin rautatableteissa/kapseleissa, mikä tekee rautamehuista paremmin siedettyjä niillä, joiden vatsa ei kestä rautatabletteja/kapseleita. Rautamehuissa on myös vitamiineja, joista lähinnä C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä. Niinpä vaikka mehuissa on rautaa vähemmän kuin tableteissa/kapseleissa, mehuissa oleva rautamäärä mahdollisesti kuitenkin imeytyy hyvin. Tulee huomioida, että rautamehut voivat tummentaa hampaita. En itse suosittele näitä ensimmäisenä raudanpuutoksen korjaamiseen, mutta siinä tapauksessa että muut valmisteet eivät sovi tai nosta hemoglobiinia ollenkaan monen kuukauden käytöstä huolimatta, rautamehut voivat olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.
• Rautaa sisältävät monivitamiinit. Etenkin raskaus- ja imetysvitamiineissa (sekä joissain lasten vitamiineissa) on usein pieni määrä rautaa. Nämä eivät yksinään sovi raudanpuutosanemian korjaamiseen. Ensinnäkin raudan määrä on pieni, minkä lisäksi monivitamiinien usein sisältämät magnesium ja sinkki haittaavat raudan imeytymistä. Joskus olen törmännyt jopa monivitamiiniin, johon on laitettu sekä kalsiumia että rautaa, jotka ovat aika lailla toisensa poissulkevia imeytymistä ajatellen. Rautaa sisältäviä monivitamiineja voi halutessaan syödä huoletta ilman verikokeiden ottamista, koska monivitamiineiden rautapitoisuudet ovat pieniä.

Miten rautalisä tulee ottaa?

• Ensisijaisesti: terveydenhuollon henkilöstön ohjeen mukaan. :)
• Ohjeistuksen terveydenhuollon puolelta ollessa nolla, pakkauksen ohjeen mukaan. 

Mitä minä terveydenhuollon ammattilaisena neuvon rautalisän käytöstä:

Rautatabletti/kapseli, kaksiarvoinen rauta Fe++ (lääkkeeksi rekisteröityjen rautatablettien/kapselien kauppanimet Suomessa Obsidan®, Retafer®, Spartofer®, ja lisäksi on olemassa vastaavantapaisia ravintolisiksi luokitelvia rautavalmisteita, joiden rautapitoisuus pienempi.): 

• Tyhjään mahaan, ainakin puoli tuntia ennen ateriaa. Rauta aamulla heti herättyä tyhjään mahaan ja aamupala vasta myöhemmin on oikein hyvä esimerkki onnistuneesta toteutuksesta. Jos ottaa raudan vasta myöhemmin päivällä, tulisi ruokailusta olla kulunut ainakin kaksi tuntia ja pidempäänkin, jos on syönyt raskaan aterian. 
• Veden tai mehun kanssa. Mehu ei kuitenkaan saa sisältää lisättyä kalsiumia tai muita kivennäisaineita (magnesium, sinkki). C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä.
• Ei yhtä aikaa kalsiumia, magnesiumia tai sinkkiä sisältävien ravintolisien kanssa. Monivitamiini, jossa on pieni annos magnesiumia tai sinkkiä, ei välttämättä ole täysin katastrofiyhdistelmä raudan kanssa (joskaan ei suositeltavakaan), mutta kalkkitabletti on.
• Ei yhtä aikaa tiettyjen lääkkeiden kanssa! Yleisimpiä näistä tietyistä lääkkeistä ovat tietyt antibiootit, kilpirauhaslääkkeet (tyroksiini!), osteoporoosilääkkeet ja  Parkinsonin taudin lääkkeet. Omien lääkkeiden yhteensopivuus rautalääkityksen kanssa tulee varmistaa apteekista tai lääkäriltä.

Kolmiarvoinen rauta Fe+++ (Suomessa tällä hetkellä yksi lääkkeksi rekisteröity tuote Maltofer®, saatavilla purutabletit ja suun kautta otettavat tipat, lisäksi joitakin ravintolisiksi luokiteltavia valmisteita.)

• Aterian yhteydessä tai sen jälkeen. Kolmiarvoisen raudan kanssa ei tarvitse varoa kalsiumia tai muita kivennäisaineita eikä lääkkeitä.
•  Tipat voi sekoittaa ruokaan tai juomaan.

Rautamehut (ainakin seuraavanlaisia kauppanimiä olemassa: Hubner Iron Vital F, Ramavit, Salus Floravital, Blueiron)

• Tämä on kirjava joukko ravintolisiksi luokiteltavia tuotteita, joista on hankala antaa yksiselitteistä ohjetta. Pullon ohjeiden mukaan tulisi käyttää näitä. Kaksiarvoista rautaa sisältävien valmisteiden kohdalla tulee huomioida yhteisvaikutukset lääkkeiden ja muiden kivennäisaineiden kanssa (ks. ylempänä kohta "Rautatabletti, kaksiarvoinen rauta Fe++").

Rauta-arvot eivät ala nousta yhdestä tai muutamasta rautalisän ottokerrasta. Usein kuluu kuukausia, että lisäraudan ottaminen näkyy veriarvoissa. Ainoastaan hyvin vaikea anemia alkaa helpottua jo lyhyessä ajassa. Tulee myös huomioida, että raudanpuutosanemiassa elimistön rautavarastot ovat aivan tyhjät, joten kun hemoglobiini on saatu nousemaan, rautaa kannattaa ottaa vielä jonkin aikaa rautavarastojen täyttämiseksi. Kontrolliverikokeet ovatkin tärkeitä, ja terveydenhuollon henkilöt neuvovat niiden perusteella rautakuurin kestoon liittyvistä asioista.

Lähteitä
Duodecim-lääketietokanta. Haettu internetistä 7.10.2015. www.terveysportti.fi

SFINX-PHARAO-tietokanta. Haettu internetistä 7.10.2015. www.terveysportti.fi
Nousiainen T: Raudanpuuteanemia. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 22.5.2013. www.terveysportti.fi 

Muutama arkikuva viikon varrelta

Käväisin Pohjois-Karjalassa pienellä työkeikalla. Rautavaara ei tosin taida kuulua Pohjois-Karjalaan, mutta satuin pitämään ompputauon kyseisessä paikassa. Ajattelin Rautavaara-opastuksen olevan omenankaraa esteettisempi kuvaamisen kohde.

Reissupäivällinen: sekalaisia raaka-aineita sisältävä valmissalaatti. Makujen yhdistelmä oli juuri sellainen kuin suolakurkun ja mandariinin yhdistelmän voi kuvitella olevan.

Gradun tekemisen glamouria: ikioma kovakantinen labrapäiväkirja. Ei ole yhtään ikävä ruutupaperivihkoja.

Perjantai-illan juoksulenkin varrelta. Olisi varmasti viikon varrelta kertynyt enemmänkin ja kenties jopa kiinnostavampiakin kuvia, mutta ihan aina ja kaikkialla ei tule kuljetettua kameraa. En yleensä kuljeta kameraa lenkeilläkään, tällä kertaa keksin napata sen matkaan, kun oli tarkoituksena ottaa lenkki hyvin iisisti kylkilihasongelmien jälkeen. Ai niin, mulla ei siis ole älypuhelinta vaan erillinen kamera. Eikä tosiaan mikään hieno kamera, vaan ihan sellainen perus digipokkari. Jos omistaisin älypuhelimen, ottaisin tähän viidenneksi kuvaksi kuvan kamerastani.

Kaikkea voi sattua: erikoinen juoksuvamma

Eilen illalla kellon ollessa jo melko paljon päätin heittää vielä lyhyen iltalenkin. Tuumasin, että sama juosta vaihteeksi vähän omaa mukavuusvauhtia nopeampaa, kerta tarkoituksena on taittaa matkaa vain sellaiset kolme kilometriä. Niinpä hölkkäiltyäni hetken lämmittelyksi aloin kiihdyttää kohti kovempaa vauhtia, mutta tavoiteltuun kovempaan vauhtiin en koskaan kunnolla päässyt. Koin nimittäin jotain, mitä en ollut ikinä ennen kokenut: epämiellyttävä pistos rinnassa harasi juoksemista vastaan. Katsoin viisaammaksi hiljentää kävelyksi, etenkin kun kipu tuntui huolestuttavasti nimenomaan sydämen puolella rintakehää.

Kuulostelin oloani. Tunsinko hengenahdistusta tai huimausta, olinko kylmänhikinen? No en. Tunsin oloni ihan normaaliksi. Käveltyäni hetken vaihdoin rauhalliseen hölkkään, tunnustellen lisää. Rauhallisesti hengittäen pistos ei tuntunut kovin voimakkaasti, vähän kyllä, mutta kokeillessa kovempaa vauhtia kipu vahvistui. Yhdistin sen erityisesti uloshengittämiseen. Kävelin ja hölkkäilin lenkin loppuun.

Kotona odottelin kivun menevän ohi, mutta näin ei tapahtunut, vaan uloshengitys ja esimerkiksi nauraminen ja niistäminen kivistivät vasemmalta puolelta rintakehää vielä parin tunnin jälkeenkin. En epäillyt vaivan olevan mitään vakavaa muiden oireiden puuttumisen vuoksi, mutta koska olen itse lääkealan enkä diagnostiikan ammattilainen, oli paras pirauttaa ihan varmuuden vuoksi päivystysneuvontaan. Päivystyshoitajan kanssa keskustelu johti todennäköiseen diagnoosin: tulehdus tai revähdys kylkivälilihaksessa. Sain kehotuksen ottaa kipulääkettä ja tarkkailla tilannetta.

Mikään antipyreettisiä analgeetteja valmistava/markkinoiva taho ei tee kanssani kaupallista yhteistyötä.

 

 

 

Jälkikäteen nauratti (tai nauratti ainakin kunnes kunneskylkivälilihas ilmoitti olemassaolostaan) puhelinkeskustelun sisältö tiivistettynä: toinen valittaa pistävää kipua vasemmalla puolella rintaa ja toinen käskee ottaa siihen kipulääkettä. Tiivistelmä ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa ihan koko totuus, eikä tuollaista suositusta ei voi tietenkään antaa kenelläkään ilman huolellista tilanteen kartoitusta.

Hengissä ollaan, ja voi sanoa, että vähällä selvisin, mutta kylkivälilihasvaivat voivat kuulemma kestää parikin viikkoa. Siispä pitää jatkaa nyt hetken aikaa eteenpäin turhaa rasitusta välttäen ja popsien kipulääkettä tarvittaessa.