23.5.2016

Häviämisestä

Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä havainnosta, että eilen pelattiin kiekkoa ja kovaa pelattiinkin. Hyvä Suomi! Hopea jääkiekon maailmanmestaruuskisoista on mahtava juttu.

Finaalitappio varmasti harmittaa aikansa pelaajien itsensä lisäksi monia lajin kannattajia, mutta minua se ei harmita. Häviäminen on vääjäämätön osa urheilua ja penkkiurheilua.

Olen oikeastaan vain tyytyväinen, että tänään ei ole tarvinnut katsella facebook-uutisvirrassa fanien jääkiekkovouhotusta: sotavertauksia, nationalistista uhoa, vastustajien lyttäämistä. Olen harmikseni huomannut, ettei osalle (korostan, osalle) ihmisistä riitä oman joukkueen hyvistä suorituksista iloitseminen, vaan heillä lajista nauttiminen tuntuu vaativan myös vahingonilon, ilkkumisen ja oman joukkueen paremmuuden mauttomuuksiin menevän korostamisen.

Olen myös ehtinyt miettimään, mistä tällainen ilmiö johtuu. Mikseivät kaikki osaa iloita toisten menestymisestä ja tsempata muita?

Eivätkö he ole ikinä itse kilpailleet missään millään tasolla ja huomanneet, ettei se ole pelkkää voittoja ja onnistumisia, vaikka olisi miten hyvä lajissaan tahansa?

Eivätkö he ole ikinä oppineet urheilun perusperiaatteita: reilu peli, vastustajan kunnioittaminen?

13.3.2016

Vatsavaivatarina

Lyhyesti:

1. Vatsani tuntui olevan jatkuvasti sekaisin. Lenkkeillessä alkoi helposti pistämään vatsasta tai kyljestä.
2. Vaihdoin maitotuotteet laktoosittomiin ja vähälaktoosisiin vaihtoehtoihin.
3. Vatsani voi taas hyvin ja lenkkeilykin sujuu pistoksitta.

Hieno aiheeseen melkein liittyvä kuva arkistojen kätköistä, kesältä -12.

Kesti kauan tajuta, että kyse voisi olla laktoosi-intoleranssista. Oireethan alkavat vasta parin tunnin kuluttua laktoosin nauttimisesta, ja itselläni pienet määrät, esim. vähän kermaa kastikkeessa tai suklaapala päiväkahvilla, eivät aiheuta oireita. (Tosin kahvi onkin sitten ihan toinen juttu...)

Onneksi etsin ratkaisua vaivoihin jättämällä laktoosin pois enkä esimerkiksi maitotuotteita kokonaan. Sanoisinkin, että epäiltäessä maitotuotteita vatsavaivojen syyksi tulisi ensin jättää laktoosia sisältävät maitotuotteet pois ja vasta sitten tarvittaessa kaikki maitotuotteet. Noin 18 prosentilla suomalaisista on geenimuoto, joka aiheuttaa laktaasientsyymin häviämisen jossain vaiheessa elämää (lähde). Todennäköisesti onkin ihmisiä, jotka karttavat turhaan kaikkia maitotuotteita.

Nykyisin laktoosin välttely on helppoa, kun jokaisen pikku lähikaupankin hyllyt notkuvat vähälaktoosisia, laktoosittomia ja toki myös kokonaan maidottomia tuotteita. Voisin kuvitella, että esimerkiksi vielä parikymmentä vuotta sitten, kun imelä hyla-maito oli pop (or not), laktoosi-intolerantikon valikoima oli nykyistä rajallisempi. Gluteenittomissa tuotteissa ero entisen ja nykyisen välillä on varmasti vielä radikaalimpi.

Vaikka sopivia tuotteita on paljon, näin aluksi on ollut välillä hankaluuksia muistaa oma laktoosirajoitteisuus. Olen saattanut huolettomasti ajatella ostavani kaupasta välipalarahkan ja huomannut pian olevani jonkin laktoosipommin ei-niin-onnellinen omistaja. Auts. Aika pian "diagnoosin" jälkeen totesinkin laktoosinpilkkojatabletit ihan hintansa arvoisiksi.

14.2.2016

Cooperin testissä ja hemoglobiinimittauksessa

Ennen valmennuksen aloittamista oli vuorossa vielä Cooperin testi sekä maksimaalisen nopeuden testi (20 metrin juoksu lentävällä lähdöllä) ja vauhditon 5-loikka.

5-loikasta sain tulokseksi 10,48. Ei mitään käsitystä, onko se hyvä vai huono, koska missään ei oikein taida olla "viitearvoja" aikuisille. Googlailemalla löysin kyllä ilmeisesti jotkin lentopalloilijoille kehitetyt viitearvot, joiden mukaan tulokseni on ala-arvoinen. Haluan kuitenkin uskoa, että 10,48 ei ole tavalliselle kuntoilijalle ihan niin umpisurkea tulos. :D No, 20 metrin juoksun tulokseni 3,22 luultavasti kyllä on kohtuu kaukana erinomaisesta, en ole ikinä ollut nopea. Mutta ei se mitään, kaikessa ei voi olla hyvä ja kestävyyttähän tässä ollaan kehittämässä.

Cooperista sen sijaan odotin saavani itselleni hyvän tuloksen, eli suunnilleen sen verran ja mielellään tietysti vähän enemmän kuin aikaisemmista Cooper-juoksuistani (1,5 ja 2,5 vuotta sitten molemmilla kerroilla noin 2500 m). Tällä kertaa pääsin juoksenaan tuon 12 minuutin testin sisällä hallissa, 200 metrin radalla. Mutta se meni ihan surkeasti. Vai miltä muka kuulostaa 2268 m?

2268 m on kyllä juuri ja juuri "hyvä" Cooperin testin tulostaulukon mukaan ikäiselleni naisihmiselle. Mutta peilattuna aiempiin Cooper-tuloksiini ja siihen että en kuitenkaan ole pelkästään löhönnyt sohvalla 1,5 vuotta edellisen Cooperin testin jälkeen, eihän siihen voi tyytyväinenkään olla. Laskin, että syksyinen puolimaratonvauhtini (2.13) tarkoittaisi 12 minuutissa noin 1900 m – luulisi sitä vähän parempaan pystyvän Cooperissa kuin 2268 metriin?

Päätin käydä mittauttamassa hemoglobiinin sydänyhdistyksen terveyspisteessä. Tulokseksi arpoutui 132. Ei katastrofaalinen, ei tosin loistavakaan ja hieman laskusuunnassa taas. Sellainen arvo kuitenkin, joka tuskin selittää Cooper-tulosta ainakaan kokonaan ja jolla tuskin irtoaisi mahdollisuutta jatkoselvittelyihin opiskelijaterveydenhuollosta, koska se on viitearvoissa. Käskettäisiin ehkä syödä rautaa, mitä voin tehdä ilman käskyäkin. Yritän muistaa napata rautanapin ainakin joka toinen päivä nyt jonkin aikaa, ehkä muutaman kuukauden ajan. Edellisellä kerralla elimistö vastasi positiivisesti rautakuuriin, joten niin se tekee luultavasti nytkin.

Lisäksi laitoin pisteen laktoosia sisältävien maitotuotteiden käytölle. Olen viime aikoina huomannut, etten oikein enää kestä laktoosia suuressa määrin. Laktoosi on tietysti osaltaan voinut heikentää raudan imeytymistä pistämällä vatsan ihan sekaisin.

Tämän laktoosia tuorejuuston muodossa sisältävän kakun myötä toivotan hyvää ystävänpäivää!

4.2.2016

Hapenottotestistä numero 1

Hapenottotesti viime perjantaina oli kokemus, jota luultavasti muistelen vielä kiikkustuolissa. En ollut koskaan aiemmin mitään sellaista tehnyt enkä tiennyt ollenkaan, mitä tuleman pitäisi. Juoksumattoa olin kokeillut kerran aikaisemmin elämässäni.

Ensiksi päälleni puettiit valjaat varotoimenpiteenä: jos uuvahtaa kesken testin niin totaalisesti, että jalat lähtevät alta, valjaat jäävät kannattelemaan. Lämmittelin juoksumatolla valjaisiin totutellen kymmenisen minuuttia, nopeutena ensin 7 km/h ja sitten 6,5 km/h. Sain kuulla jälkeenpäin, että mattoa ei ole kalibroitu pitkään aikaan, ja on vahva epäilys, että matto kulkee oikeasti vähän nopeammin kuin pitäisi.

Lämmittelyn jälkeen iskettiin ensimmäisen kerran piikki sormenpäähäni laktaattipitoisuuden mittausta varten. Siinä kohtaa "Häh, miksei tää laite nyt mitannu tätä", ei välttämättä ole kommentti, jonka haluaa kuulla... Onneksi toinen yritys onnistui, samoin kaikki yritykset sen jälkeen.

Kun testin aloittaminen oli lähellä, näytin verinäytteen ottaneelle kaverilleni, kuinka sormestani tihkusi vielä punaista. "Se on kohta sun pienin murhe", sain kuulla. Väittämä osoittautui oikeaksi jo siinä kohtaa, kun naamani eteen viritettiin hengityksen tarkkailemista varten erityinen maski, joka esti nenähengityksen. Myös nielaiseminen muuttui hankalaksi ja korvat menivät lukkoon. Jokseenkin epämukavan puoleista. No, sellaista se on joskus.

Aloitettiin.

7 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus
8 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus
9 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus
10 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus
11 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus
12 km/h, 3 min
laktaattipitoisuuden mittaus

Laktaattimittausta varten pysäytettiin juoksumatto hetkeksi. Kelloa ei kuitenkaan pysäytetty missään vaiheessa, joten ainoastaan nopeutta 7 km/h juoksin täydet kolme minuuttia. Nopeus 12 km/h tuntui pahalta, ja jouduin tosissani tsemppaamaan itseni sen loppuun saakka. Heti lopettamisen jälkeen iski pahoinvointi, joka meni onneksi nopeasti ohi, mutta kertonee osaltaan, että parempaan en olisi pystynyt.


Mitä jäi käteen? Toinen korvani kyllä vastaanotti testaajien kertomia arvoja, mutta toinen korva lähetti suurimman osan informaatiotulvasta pois rasittamasta aivosoluja.

No, hapenotto oli noin 45 ml/kg/minuutti, mikä oli testaajien (ja Terveyskirjaston taulukon) mukaan ihan hyvä tavalliselle pulliaiselle. Maksimisyke 192. Testin viimeisen minuutin aikana vedin happea 60 kertaa. Testaajat liikunta-alan ammattilaisina laativat treeniohjelman kaiketi sykkeiden ja laktaattipitoisuuksien perusteella, joten sinällään minun ei testituloksista tarvitse itse paljoa ymmärtääkään.

Ja kyllä, tämä oli hapenottotesti numero yksi. Kolmen kuukauden valmennusjakson jälkeen katsotaan, onko treeni purrut ja tehdään testit uudelleen. I so look forward to wearing that mask again... or not.

31.1.2016

Projekti rasvaprosentti ja paino korkeammiksi

Satuin saamaan tilaisuuden ryhtyä valmennettavaksi. Kolmen kuukauden ilmainen kestävyysvalmennus alku- ja lopputesteineen liikunta-alan yliopisto-opiskelijoiden toteuttamana oli tarjous, josta ei varmasti helposti tule kieltäydyttyä, jos on yhtään kiinnostunut liikunnasta.

Niinpä perjantaina 29.1. tehtiin minulle hapenottotesti. Hapenottotestistä kerron kuitenkin ehkä joskus toiste. Ennen sitä kävin nimittäin mitattavana, punnittavana ja rasvaprosenttimittauksessa – ja järkytyin vähän. Ehkä paras jättää tarkat arvot kertomatta, mutta tiivistettynä:
  • painoindeksimääritelmien mukaan olen selvästi liian kevyt pituuteeni nähden
  • rasvaprosenttini voisi olla sopivampi kilpaurheilevalle mieshenkilölle

Minä suursyömäri, joka kauhistelen aina itsekseni, miten vähän ihmiset syövät, jos heidän ruokapäiväkirjojaan on uskominen. Ja minä sokerihiiri, jonka vatsassa on aina tilaa suklaalle ja jäätelölle. Miten tässä on muka näin käynyt?

Tiedän olevani siro ja hoikka, olen aina ollut ja olen aina tiennyt sen. Olen kuitenkin aina pitänyt ja pidän edelleen itseäni terveenä ja terveen näköisenä. Mistään ulkoisista merkeistä en olisi voinut ikinä arvata, että olisin suosituksia selvästi alemmissa rasvoissa. Liian alhainen rasvaprosenttihan voi aiheuttaa naisille esimerkiksi kuukautisten jäämisen pois, mutta omalla kohdallani ei ole ollut mitään tällaista, vaan kroppa on pelittänyt normaalisti ja hyvin. Yksilöllisiä eroja vai epätarkka menetelmä rasvaprosentin mittauksessa?

Minä tänään 31.1.2016. Takuuvarmasti huono kuvanlaatu ja mahdollisesti vähän hassu asento, mutta kaiketi riittävän selkeä havainnollistamaan, miltä näytän.

Perjantainen tulos mitattiin bioimpedanssimenetelmällä käsistä, mikä ei ota huomioon alavartalon rasvaa. Aiomme mitata rasvaprosenttini vielä uudestaan ihopoimumittauksella, joten tulos toivottavasti korjaantuu paremmaksi. Jos ei, eipä se auta kuin alkaa syödä tästä lähtien enemmän lisäten erityisesti hyvien rasvojen määrää ruokavaliossa. En halua elää kilpaurheilevan mieshenkilön rasvaprosenteissa, enkä suosittele samaa kenellekään muullekaan – jos ei satu olemaan kilpaurheileva mieshenkilö.

Yksi asia on kuitenkin varmaa:

Kestävyysliikuntaa harrastaessa on paljon hankalampaa saada tarpeeksi kuin liikaa energiaa.

1.1.2016

Mitäs sitä tänä vuonna?

Juuri kun päästiin haukottelemasta vuosikatsauksille, päätin aloittaa oman blogivuoteni vähintään yhtä kliseisesti: kirjoittamalla ylös tavoitteitani alkaneelle 365 vuorokauden jaksolle.

Liikunta

Olen ilmoittautunut kahteen juoksutapahtumaan. Mahdollisesti ne jäävät myös ainoiksi juoksutapahtumikseni, mutta ei se mitään, sunnuntaijuoksijana en jaksaisikaan jatkuvasti kiertää maita ja mantuja massalenkkien perässä.

1) Pullukka Run Kuopio 11.6.2016. Onpahan melko ärsyttävä nimi tapahtumalla, enkä ikinä voisi sanoa itseäni (enkä tarkemmin ajatellen ketään muutakaan) pullukaksi, mutta ilmottauduin silti, koska se on Kuopiossa ja reitti näytti kivalta. Juoksen puolimaratonin.

2) Kuopio Maraton 3.9.2016. Jo kolmatta kertaa ilmottauduin tähän tapahtumaan ja myös tällä kertaa juoksen puolikkaan. Sitten kun pääsen sen alle kahden tunnin, aion harkita maratonille ilmoittautumista. Kummempia aikatavoitteita en halua kuitenkaan asettaa, toki mitä lähemmäs kahta tuntia sen mukavampi, mutta tärkeintä on ylläpitää liikkumisen iloa.

Muu elämä

1) Gradu valmiiksi. Projektin alussa ajattelin saattaa sen loppuun kevääseen mennessä, mutta kaikki ei aina mene ihan kuin suomenruotsalaisessa tv-ohjelmassa, joten uusi takaraja olkoon syksy 2016.

2) Työnhaku. 'nough said.

3) Askartelen tälle blogille silmäämiellyttävämmän ulkoasun.

4) Ja luonnollisesti, tänä vuonna olen tosi paljon parempi ja fiksumpi ihminen kuin ennen!  Tai sitten en.

Tein uudeksivuodeksi semiraa'an kakkusen. Pohjassa on cashewpähkinöitä, vähän pekaani- ja saksanpähkinöitä, taateleita, kanelia ja suolaa. Täytteessä mustikoita, cashewpähkinöitä, purkillinen Valion kuningatar-rahkaa, vaniljasokeria, hunajaa ja liivatetta. Päällä lötsähtäneitä pakastemustikoita. Normiraakakakku sisältäisi varmaan kookosöljyä, mutta en tykkää siitä eikä se nyt niin superhyperterveellistäkään ole, joten päätin tuoda täytteeseen raikkautta rahkalla. Mieluummin maustetun rahkan sisältämä sokeri kuin kookosöljy. Ja sokeria se on kyllä hunajakin. Oikein maistuva kakku tuli, mieskin tykkäsi!

Iloista alkanutta vuotta!