Satuin saamaan tilaisuuden ryhtyä valmennettavaksi. Kolmen kuukauden ilmainen kestävyysvalmennus alku- ja lopputesteineen liikunta-alan yliopisto-opiskelijoiden toteuttamana oli tarjous, josta ei varmasti helposti tule kieltäydyttyä, jos on yhtään kiinnostunut liikunnasta.
Niinpä perjantaina 29.1. tehtiin minulle hapenottotesti. Hapenottotestistä kerron kuitenkin ehkä joskus toiste. Ennen sitä kävin nimittäin mitattavana, punnittavana ja rasvaprosenttimittauksessa – ja järkytyin vähän. Ehkä paras jättää tarkat arvot kertomatta, mutta tiivistettynä:
- painoindeksimääritelmien mukaan olen selvästi liian kevyt pituuteeni nähden
- rasvaprosenttini voisi olla sopivampi kilpaurheilevalle mieshenkilölle
Minä suursyömäri, joka kauhistelen aina itsekseni, miten vähän ihmiset syövät, jos heidän ruokapäiväkirjojaan on uskominen. Ja minä sokerihiiri, jonka vatsassa on aina tilaa suklaalle ja jäätelölle. Miten tässä on muka näin käynyt?
Tiedän olevani siro ja hoikka, olen aina ollut ja olen aina tiennyt sen. Olen kuitenkin aina pitänyt ja pidän edelleen itseäni terveenä ja terveen näköisenä. Mistään ulkoisista merkeistä en olisi voinut ikinä arvata, että olisin suosituksia selvästi alemmissa rasvoissa. Liian alhainen rasvaprosenttihan voi aiheuttaa naisille esimerkiksi kuukautisten jäämisen pois, mutta omalla kohdallani ei ole ollut mitään tällaista, vaan kroppa on pelittänyt normaalisti ja hyvin. Yksilöllisiä eroja vai epätarkka menetelmä rasvaprosentin mittauksessa?
 |
| Minä tänään 31.1.2016. Takuuvarmasti huono kuvanlaatu ja mahdollisesti vähän hassu asento, mutta kaiketi riittävän selkeä havainnollistamaan, miltä näytän. |
Perjantainen tulos mitattiin bioimpedanssimenetelmällä käsistä, mikä ei ota huomioon alavartalon rasvaa. Aiomme mitata rasvaprosenttini vielä uudestaan ihopoimumittauksella, joten tulos toivottavasti korjaantuu paremmaksi. Jos ei, eipä se auta kuin alkaa syödä tästä lähtien enemmän lisäten erityisesti hyvien rasvojen määrää ruokavaliossa. En halua elää kilpaurheilevan mieshenkilön rasvaprosenteissa, enkä suosittele samaa kenellekään muullekaan – jos ei satu olemaan kilpaurheileva mieshenkilö.
Yksi asia on kuitenkin varmaa:
Kestävyysliikuntaa harrastaessa on paljon hankalampaa saada tarpeeksi kuin liikaa energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti