23.5.2016

Häviämisestä

Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä havainnosta, että eilen pelattiin kiekkoa ja kovaa pelattiinkin. Hyvä Suomi! Hopea jääkiekon maailmanmestaruuskisoista on mahtava juttu.

Finaalitappio varmasti harmittaa aikansa pelaajien itsensä lisäksi monia lajin kannattajia, mutta minua se ei harmita. Häviäminen on vääjäämätön osa urheilua ja penkkiurheilua.

Olen oikeastaan vain tyytyväinen, että tänään ei ole tarvinnut katsella facebook-uutisvirrassa fanien jääkiekkovouhotusta: sotavertauksia, nationalistista uhoa, vastustajien lyttäämistä. Olen harmikseni huomannut, ettei osalle (korostan, osalle) ihmisistä riitä oman joukkueen hyvistä suorituksista iloitseminen, vaan heillä lajista nauttiminen tuntuu vaativan myös vahingonilon, ilkkumisen ja oman joukkueen paremmuuden mauttomuuksiin menevän korostamisen.

Olen myös ehtinyt miettimään, mistä tällainen ilmiö johtuu. Mikseivät kaikki osaa iloita toisten menestymisestä ja tsempata muita?

Eivätkö he ole ikinä itse kilpailleet missään millään tasolla ja huomanneet, ettei se ole pelkkää voittoja ja onnistumisia, vaikka olisi miten hyvä lajissaan tahansa?

Eivätkö he ole ikinä oppineet urheilun perusperiaatteita: reilu peli, vastustajan kunnioittaminen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti