Juoksun kulkemisesta ja omasta anemiakokemuksesta

Viime aikoina on kulkenut kahdesta syystä ihan mukavasti.

1. Ei vaivoja

Vaikka olen tehnyt pitkiä rauhallisia lenkkejä, kumpikaan lonkka ei uskomatonta kyllä ole vaivannut ollenkaan! Olen yrittänyt panostaa juoksutekniikkaan ja vahvistaa syviä vatsalihaksia lankuttamalla. Tuntuu, että lankutustulokseni eivät ole juuri parantuneet ajallisesti, mutta ilmeisesti kyynärvarsien ja varpaiden varassa vapiseminen ei kuitenkaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa.

 Parin viikon takainen kylkilihasoire oli yksittäinen, suuressa mittakaavassa pieni takapakki. 

2. Parantuneet rauta-arvot

Kävin mittauttamassa hemoglobiinin muutama viikko sitten. Keväällähän yleensä hyvä hemoglobiinini oli romahtanut lukemaan 115, ja sen kyllä tunsi. Toukokuisen Tahko runin kympillä tuntui, että en jaksa ylipäänsä juosta kymmentä kilometriä: yhdestä kilometristä eteenpäin olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Nyt hemoglobiini oli sentään 141. Se on ollut aikaisemmin korkeampikin, ja koska hemoglobiinin laskiessa rautavarastot ovat tyhjentyneet täysin, jatkan rautakuuria vielä nyt kesken olevan pakkauksen loppuun asti.

En keksi yksittäistä syytä hemoglobiinini tipahtamiselle. Olin aina naureskellut varoituksille, joiden mukaan anemian riskiä lisäävät mm. runsas vilja- ja maitotuotteiden käyttö, kasvispainotteinen ruokavalio, naissukupuoli ja hoikka ruumiinrakenne, sillä itse täytän kaikki nämä kriteerit ja hemoglobiinini oli pitkään jopa erittäin hyvä. Ennen viime kevättä se oli mittautettu viimeksi vuoden 2013 kesällä verenluovutuksen yhteydessä. Verenluovutuksissa käyminen säännöllisesti olisi saattanut paljastaa alentuneen hemogloniinin jo aikaisemmin, mutta kesän 2013 verenluovutus jäi osaltani valitettavasti ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Itsestäni riippumattomista syistä en kelvannut silloin, en kelpaa nyt enkä tule koskaan kelpaamaan verenluovuttajaksi.

Yhden mahdollisen hemoglobiinin laskuun mahdollisesti myötävaikuttaneen syyn keksin: lisääntynyt kahvin ja teen käyttö syksystä 2014 alkaen. Kuten viime postauksessa kirjoitin ja kuten yleisesti tiedetään, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä. Nyt olenkin rajoittanut näiden käytöön yhteen mukilliseen päivässä, viikonloppuisin kahteen.

Eipä sitä oikein muuta voi tehdä. Paitsi seurata tilannetta ja nauttia nyt ja toivottavasti jatkossakin hyvästä tunteesta juostessa.

Tämän aamun aamupalaa. Puuroa, avokadoa ja mukillinen keitettyä vettä. Yleensä puuroannos on suurempi, mutta olin tänä aamuna yksin kotona ja tein liedellä keitetyn puuron sijasta mikroversion laittamalla kulhoon summamutikassa hiutaleita ja nestettä. Lisäksi koska eilisilta sisälsi hyvän seuran lisäksi sipsejä, patonkia ja kuohuviiniä, en herännyt tänään kovin nälkäisenä.