Viime postausta kirjoittaessa tuli mieleen tärkeä asia, joka ansaitsee oman postauksensa. Keskeisin sisältö on otsikossa, mutta siltä varalta etteivät kaikki käänny verenluovuttajiksi käskystä pelkän otsikon perusteella, alla toivottavasti motivoivampaa puhetta.
Minä en voi luovuttaa verta. Kun kerron ihmisille, etten voi, he nyökkäävät ja toteavat, etten varmaankaan paina verenluovutukseen vaadittavaa 50 kiloa.
Nauran ja totean, että painan todellakin 50 kiloa.
Olen kerran käynytkin luovuttamassa verta. Olen käynyt koko prosessin läpi lomakkeiden täyttämisestä hemoglobiinin mittaamiseen ja siihen, kun katselen puoli-istuvasta asennosta veren virtaamista pussiin. Siihen, kun hoitaja käärii sideharsoa käsivarteni ympärilleni ja siihen, kun istun sivummalla kahvittelemassa tyytyväisenä siitä, että uskalsin lähteä verenluovutukseen ensimmäistä kertaa, ihan yksin. Valitettavasti myös siihen, kun saan parin viikon kuluttua kirjeen, jossa kerrotaan vereni olevan kelpaamatonta potilaskäyttöön tietyn ominaisuuden takia. Ei siis sairauden, vaan ominaisuuden.
Mikä oli saanut minut menemään silloin verenluovutukseen? Niihin aikoihin havahduin pitäneeni terveyttä itsestäänselvyytenä ja siihen, ettei se ole sitä. Tajusin, että minun pitää olla kiitollinen siitä, että olen toistaiseksi saanut välttyä sairauksilta ja onnettomuuksilta. Tunsin olevani velkaa terveydestäni, ja vaikka se velka on niin suuri, ettei sitä voi korvata kokonaan, kiitollisuuttaan voi osoittaa auttamalla niitä, jotka eivät ole saaneet olla terveyden suhteen yhtä onnekkaita.
Harmitti, että se velka jäi lyhentämättä. Olin käynyt vuodattamassa verta vain biojätteeseen dumpattavaksi, enkä pystynytkään auttamaan ketään verensiirtoa tarvitsevaa. Harmitti myös tunne, etten kelpaa minnekään – en edes verenluovuttajaksi veripalvelun "kuka tahansa voi olla sankari" -tyyppisistä mainoslauseista huolimatta. Myöhemmin sain kyllä kuulla, että verenluovutukseen kelpaamaton veri ei ilmeisesti yleensä joudu biojätteeseen, vaan esim. yliopistoille tutkimuskäyttöön, mikä tuntui lohdulliselta. Ehkä kelvottomasta verestäni oli sittenkin edes jotain hyötyä.
Minä en voi luovuttaa verta. Kun kerron ihmisille, etten voi, he nyökkäävät ja toteavat, etten varmaankaan paina verenluovutukseen vaadittavaa 50 kiloa.
Nauran ja totean, että painan todellakin 50 kiloa.
Olen kerran käynytkin luovuttamassa verta. Olen käynyt koko prosessin läpi lomakkeiden täyttämisestä hemoglobiinin mittaamiseen ja siihen, kun katselen puoli-istuvasta asennosta veren virtaamista pussiin. Siihen, kun hoitaja käärii sideharsoa käsivarteni ympärilleni ja siihen, kun istun sivummalla kahvittelemassa tyytyväisenä siitä, että uskalsin lähteä verenluovutukseen ensimmäistä kertaa, ihan yksin. Valitettavasti myös siihen, kun saan parin viikon kuluttua kirjeen, jossa kerrotaan vereni olevan kelpaamatonta potilaskäyttöön tietyn ominaisuuden takia. Ei siis sairauden, vaan ominaisuuden.
Mikä oli saanut minut menemään silloin verenluovutukseen? Niihin aikoihin havahduin pitäneeni terveyttä itsestäänselvyytenä ja siihen, ettei se ole sitä. Tajusin, että minun pitää olla kiitollinen siitä, että olen toistaiseksi saanut välttyä sairauksilta ja onnettomuuksilta. Tunsin olevani velkaa terveydestäni, ja vaikka se velka on niin suuri, ettei sitä voi korvata kokonaan, kiitollisuuttaan voi osoittaa auttamalla niitä, jotka eivät ole saaneet olla terveyden suhteen yhtä onnekkaita.
Harmitti, että se velka jäi lyhentämättä. Olin käynyt vuodattamassa verta vain biojätteeseen dumpattavaksi, enkä pystynytkään auttamaan ketään verensiirtoa tarvitsevaa. Harmitti myös tunne, etten kelpaa minnekään – en edes verenluovuttajaksi veripalvelun "kuka tahansa voi olla sankari" -tyyppisistä mainoslauseista huolimatta. Myöhemmin sain kyllä kuulla, että verenluovutukseen kelpaamaton veri ei ilmeisesti yleensä joudu biojätteeseen, vaan esim. yliopistoille tutkimuskäyttöön, mikä tuntui lohdulliselta. Ehkä kelvottomasta verestäni oli sittenkin edes jotain hyötyä.
Käykää te, jotka pystytte, luovuttamassa verta. "Miksi en menisi" -tekosyitä on helppo keksiä, mutta kannattaa miettiä, onko yksikään niistä oikea syy jättää auttamatta verta tarvitsevia potilaita.
"Urheilen, en halua hemoglobiini laskevan veren menetyksen myötä." Jos tähtäimessä ei ole Rio de Janeiron olympiakisat, verenluovutuksesta tuskin on mainittavaa haittaa. Veren menettäminen itse asiassa kiihdyttää punasolujen tuotantoa. Lisäksi verenluovutuksen yhteydessä saa tietää oman hemoglobiiniarvon, jonka perusteella voi arvioida veripalvelun hoitajan kanssa, olisiko paikallaan ottaa lyhyt rautakuuri (tai jopa ruveta selvittelemään omia veriarvoja tarkemmin). Ainakin pari vuotta sitten nuorille naisille annettiin verenluovutuksesta mukaan 30 tabletin pakkaus rautaa.
"Yäk, olen neulakammoinen." Harva ihminen on niin neulakammoinen enää silloin, jos joutuu itse sairaalaan saamaan verensiirtoa, ettei suostuisi ottamaan piikkiä lihaansa. Voisiko neulakammon voittaa hetkeksi myös toisen ihmisen takia?
En halua syyllistää ketään, joka ei käy luovuttamassa verta vaikka voisi, vaan kannustaa ajattelemaan: voisiko sinusta olla siihen sittenkin?
"Urheilen, en halua hemoglobiini laskevan veren menetyksen myötä." Jos tähtäimessä ei ole Rio de Janeiron olympiakisat, verenluovutuksesta tuskin on mainittavaa haittaa. Veren menettäminen itse asiassa kiihdyttää punasolujen tuotantoa. Lisäksi verenluovutuksen yhteydessä saa tietää oman hemoglobiiniarvon, jonka perusteella voi arvioida veripalvelun hoitajan kanssa, olisiko paikallaan ottaa lyhyt rautakuuri (tai jopa ruveta selvittelemään omia veriarvoja tarkemmin). Ainakin pari vuotta sitten nuorille naisille annettiin verenluovutuksesta mukaan 30 tabletin pakkaus rautaa.
"Yäk, olen neulakammoinen." Harva ihminen on niin neulakammoinen enää silloin, jos joutuu itse sairaalaan saamaan verensiirtoa, ettei suostuisi ottamaan piikkiä lihaansa. Voisiko neulakammon voittaa hetkeksi myös toisen ihmisen takia?
En halua syyllistää ketään, joka ei käy luovuttamassa verta vaikka voisi, vaan kannustaa ajattelemaan: voisiko sinusta olla siihen sittenkin?
Se on sen arvoista.
Täällä voi testata alustavasti, sopiiko verenluovuttajaksi.
Täällä voi testata alustavasti, sopiiko verenluovuttajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti