Kaikkea voi sattua: erikoinen juoksuvamma

Eilen illalla kellon ollessa jo melko paljon päätin heittää vielä lyhyen iltalenkin. Tuumasin, että sama juosta vaihteeksi vähän omaa mukavuusvauhtia nopeampaa, kerta tarkoituksena on taittaa matkaa vain sellaiset kolme kilometriä. Niinpä hölkkäiltyäni hetken lämmittelyksi aloin kiihdyttää kohti kovempaa vauhtia, mutta tavoiteltuun kovempaan vauhtiin en koskaan kunnolla päässyt. Koin nimittäin jotain, mitä en ollut ikinä ennen kokenut: epämiellyttävä pistos rinnassa harasi juoksemista vastaan. Katsoin viisaammaksi hiljentää kävelyksi, etenkin kun kipu tuntui huolestuttavasti nimenomaan sydämen puolella rintakehää.

Kuulostelin oloani. Tunsinko hengenahdistusta tai huimausta, olinko kylmänhikinen? No en. Tunsin oloni ihan normaaliksi. Käveltyäni hetken vaihdoin rauhalliseen hölkkään, tunnustellen lisää. Rauhallisesti hengittäen pistos ei tuntunut kovin voimakkaasti, vähän kyllä, mutta kokeillessa kovempaa vauhtia kipu vahvistui. Yhdistin sen erityisesti uloshengittämiseen. Kävelin ja hölkkäilin lenkin loppuun.

Kotona odottelin kivun menevän ohi, mutta näin ei tapahtunut, vaan uloshengitys ja esimerkiksi nauraminen ja niistäminen kivistivät vasemmalta puolelta rintakehää vielä parin tunnin jälkeenkin. En epäillyt vaivan olevan mitään vakavaa muiden oireiden puuttumisen vuoksi, mutta koska olen itse lääkealan enkä diagnostiikan ammattilainen, oli paras pirauttaa ihan varmuuden vuoksi päivystysneuvontaan. Päivystyshoitajan kanssa keskustelu johti todennäköiseen diagnoosin: tulehdus tai revähdys kylkivälilihaksessa. Sain kehotuksen ottaa kipulääkettä ja tarkkailla tilannetta.

Mikään antipyreettisiä analgeetteja valmistava/markkinoiva taho ei tee kanssani kaupallista yhteistyötä.

 

 

 

Jälkikäteen nauratti (tai nauratti ainakin kunnes kunneskylkivälilihas ilmoitti olemassaolostaan) puhelinkeskustelun sisältö tiivistettynä: toinen valittaa pistävää kipua vasemmalla puolella rintaa ja toinen käskee ottaa siihen kipulääkettä. Tiivistelmä ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa ihan koko totuus, eikä tuollaista suositusta ei voi tietenkään antaa kenelläkään ilman huolellista tilanteen kartoitusta.

Hengissä ollaan, ja voi sanoa, että vähällä selvisin, mutta kylkivälilihasvaivat voivat kuulemma kestää parikin viikkoa. Siispä pitää jatkaa nyt hetken aikaa eteenpäin turhaa rasitusta välttäen ja popsien kipulääkettä tarvittaessa.