Ennen valmennuksen aloittamista oli vuorossa vielä Cooperin testi sekä maksimaalisen nopeuden testi (20 metrin juoksu lentävällä lähdöllä) ja vauhditon 5-loikka.
5-loikasta sain tulokseksi 10,48. Ei mitään käsitystä, onko se hyvä vai huono, koska missään ei oikein taida olla "viitearvoja" aikuisille. Googlailemalla löysin kyllä ilmeisesti jotkin lentopalloilijoille kehitetyt viitearvot, joiden mukaan tulokseni on ala-arvoinen. Haluan kuitenkin uskoa, että 10,48 ei ole tavalliselle kuntoilijalle ihan niin umpisurkea tulos. :D No, 20 metrin juoksun tulokseni 3,22 luultavasti kyllä on kohtuu kaukana erinomaisesta, en ole ikinä ollut nopea. Mutta ei se mitään, kaikessa ei voi olla hyvä ja kestävyyttähän tässä ollaan kehittämässä.
Cooperista sen sijaan odotin saavani itselleni hyvän tuloksen, eli suunnilleen sen verran ja mielellään tietysti vähän enemmän kuin aikaisemmista Cooper-juoksuistani (1,5 ja 2,5 vuotta sitten molemmilla kerroilla noin 2500 m). Tällä kertaa pääsin juoksenaan tuon 12 minuutin testin sisällä hallissa, 200 metrin radalla. Mutta se meni ihan surkeasti. Vai miltä muka kuulostaa 2268 m?
2268 m on kyllä juuri ja juuri "hyvä" Cooperin testin tulostaulukon mukaan ikäiselleni naisihmiselle. Mutta peilattuna aiempiin Cooper-tuloksiini ja siihen että en kuitenkaan ole pelkästään löhönnyt sohvalla 1,5 vuotta edellisen Cooperin testin jälkeen, eihän siihen voi tyytyväinenkään olla. Laskin, että syksyinen puolimaratonvauhtini (2.13) tarkoittaisi 12 minuutissa noin 1900 m – luulisi sitä vähän parempaan pystyvän Cooperissa kuin 2268 metriin?
Päätin käydä mittauttamassa hemoglobiinin sydänyhdistyksen terveyspisteessä. Tulokseksi arpoutui 132. Ei katastrofaalinen, ei tosin loistavakaan ja hieman laskusuunnassa taas. Sellainen arvo kuitenkin, joka tuskin selittää Cooper-tulosta ainakaan kokonaan ja jolla tuskin irtoaisi mahdollisuutta jatkoselvittelyihin opiskelijaterveydenhuollosta, koska se on viitearvoissa. Käskettäisiin ehkä syödä rautaa, mitä voin tehdä ilman käskyäkin. Yritän muistaa napata rautanapin ainakin joka toinen päivä nyt jonkin aikaa, ehkä muutaman kuukauden ajan. Edellisellä kerralla elimistö vastasi positiivisesti rautakuuriin, joten niin se tekee luultavasti nytkin.
Lisäksi laitoin pisteen laktoosia sisältävien maitotuotteiden käytölle. Olen viime aikoina huomannut, etten oikein enää kestä laktoosia suuressa määrin. Laktoosi on tietysti osaltaan voinut heikentää raudan imeytymistä pistämällä vatsan ihan sekaisin.
 |
| Tämän laktoosia tuorejuuston muodossa sisältävän kakun myötä toivotan hyvää ystävänpäivää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti