Polkujuoksut summa summarum

Monotonista höpöttää pelkästään omista juoksukisakokemuksista postaus toisensa perään, mutta suotakoon se minulle anteeksi, sillä seuraava juoksutapahtuma, johon tulen luultavasti ottamaan osaa, on vasta ensi keväänä.

Tämän pidemmittä puheitta, Kuopio Trail Cup -polkujuoksutapahtuma sujui meikäläisen osalta seuraavasti:

Osa 1, Päiväranta: 6,4 km ja 46.18

• Vaihdoin lenkkivaatteet kahvitauolla ja ajoin kisapaikalle suoraan kesätöistä. Lämmittely jäi ehkä lyhyeksi, mutta sen verran korkealla kävi elohopea tuona päivänä, että ei varmaankaan lämmön puutteesta jäänyt omassa suorituksessa mikään kiinni. Maasto oli mäkistä, joten oma kunto oli varmasti suurin rajoittava tekijä.

Osa 2, Neulamäki: 5,3 km ja 36.50

• Tämä meni mielestäni ihan kivasti. Vähän maha kramppasi yhdessä kohtaa, mutta sain melko äkkiä uudestaan kiinni sen porukan, jossa juoksin ennen mahakramppia. Kaartaessa urheilukentälle viimeiselle noin 300 metrille näin edessäni useiden kymmenien metrien päässä juoksijan, josta en aluksi ajatellut edes yrittää ohi.  Noin 150 metrin kohdalla tämän juoksija sai kuitenkin kannustusta jo maaliin päässeeltä juoksijalta: "Jaksaa jaksaa, takaa tullaan!" Minua hymyilytti, ja ajattelin, että kun nyt noin on asia ilmaistu, niin pitää kai sitten yrittää tarjota vähän kirivastusta. Kiristin tahtia, saavutin juoksijaa vähä vähältä ja puristin ohi parikymmentä metriä ennen maalia. En saa mitään muiden voittamisesta, pelkästään itseni voittamisesta, mutta tuntui mukavalta pystyä haastamaan omat väsyneet jalat nopeampaan askellukseen vielä loppumetreillä.

Osa 3, Puijo: 5,4 km ja 35.44

• Epäröin vielä tunti ennen starttia, lähteäkö vaiko eikö lähteä. Päätä särki, vaikka olin jo ottanut parasetamolia, lihakset tuntuivat olevan vähän jumissa ja puolimaratoniin oli vain muutama päiviä. Päätin kuitenkin lähteä matkaan, vaikka sitten ihan lenkkimielessä. Niinpä en juossut mitenkään veren maku suussa ja kävelin suurimman osan ylämäistä ihan suosiolla, mutta suhteellisen hyvää tahtia omaan tasooni nähden pidin kuitenkin. Matkan aikana ei särkenyt päätä, mutta sen jälkeen kyllä särki kahta kauheammin. Onneksi oli mies vastassa maalissa, ja sain levätä kotimatkan autokyydissä. Kotona sitten ibuprofeeni, juominen ja lepo taltuttivat säryn.

Osa 4, Vuorela: DNS

• Arvoin jälleen pitkään, lähteäkö vaiko eikö lähteä viivalle, ja tällä kertaa päädyin jättämään metsäseikkailun väliin. Jalat tuntuivat olevan vielä jonkin verran jumissa puolimaratonista. Reitti kuului myös kuului olevan hyvin nopea sisältäen 2 km asvalttiosuutta, joten ajattelin, että parempi kun en lähde rääkkäämään jumissa olevaa lihaksistoa enkä etenkään paljon temppuillutta lonkkaa kovalla alustalla. Olin tyytyväinen päätökseeni erityisesti illemmalla saadessani seuraksi kurkkukivun ja alkavan flunssan. Nyt parantelen flunssaa ja odottelen, että pääsen rakentamaan parempaa kuntoa ensi vuoden polkujuoksuihin.

Random kuvatus kameran uumenista.

Polkujuoksun aikoja ei oikein voi verrata tavalliseen juoksuun, maastonmuodot ja alusta kun hidastavat aika tavalla. Hyvästä kuntoilusta poluilla rymyäminen kyllä kävi ja hauskaakin oli! Kuopio Trail Cup oli mielestäni oikein mallikkaasti järjestetty ja mukava tapahtuma.